Soisitko minulle tämän tanssin?

Suden katse

Uskallatko katsoa silmiini, jotka ovat nähneet salaisuuden?
Pystyisitkö koskaan näkemään samoin, taakse aikojen, taakse sielujen?

Pelkäät nähdä villeyden, kesyttömättömän luonteeni
Siksi pakenet betonikaupungin sokkeloihin

Pelkäät nähdä lempeyden, huolehtivaisen tunteeni
Siksi pakenet tulen toiselle puolelle

Pelkäät nähdä surun, musertavan taakkani
Siksi pakenet linnun lailla horisonttiin

Pelkäät kenties nähdä rakkauden, olemassaoloni syyn
Siksi pakenet velvollisuutta, joka on sinulle annettu

Jätät minut ulvomaan taivasta, odottaen palan putoavan eteeni
Toivoen samaista vastausta, samanlaista kaikua

Et kohdannut Suden katsetta peläten itseäsi
Pelkäsit nähdä peilikuvasi piirtyneenä silmiini

Unen todellisuutta

Olin kopio muiden joukossa. Lähes kasvottomana seurasin muiden jalanjälkiä tietämättä päämäärääni. Väkijoukko oli vaitelias, mutta innostunut jostakin, mistä en saanut selvää. Edestä päin kuului kohu, väkijoukko pysähtyi. En nähnyt päitten ylitse, vaikka kuinka yritin vilkuilla. Eturivi kohahti taaksepäin ja jäin ihmismassan väliin. Tein itselleni tilaa ja näin vihdoin valonpilkahduksen. Väki liikkui taas, tällä kertaa valon edestä. Valo siirtyi väkijoukon keskelle, minun eteeni. Isot kädet ottivat minut syliin. Korvaani kuiskasi lempeä ääni: "Hyvin tehty."

En ymmärtänyt tapahtumaa ja katsoin ihmeissäni valon häivähdystä. Kädet pitivät turvallisesti olkapäistäni kiinni ja ne käänsivät minut ihmisjoukkoa kohti. Seuraavia sanoja en muistanut enää aamulla enkä tiennyt syytä miksi minua kiitettiin, mutta jotakin tärkeää se oli. Aamulla minulle jäi lämmin tunne, mikä sykähdytti sydäntäni. Tiesin olevani oikealla tiellä, tiesin ketä kannattaisi kuunnella ja tiesin saavani hyväksyntää, vaikkei kukaan sitä ääneen sanoisikaan.

Vie minut

Vie minut pois kaupungin metelistä, pois tekovaloista, sinne missä voin nähdä Taivaiden kirkkaat tähdet.
Vie minut korkealle kukkulalle, jotta voin koskettaa ohikiitäviä tähdenlentoja.
Auta minua unohtamaan mustuneet ajatukset, jotta tähtien kirkkaus ei himmenisi.
Opasta minut unelmaani, jotta tietäisin niiden olevan totta.

Luo sanoista siivet

Näin kiirellisellä ajankohdalla en kerkeä kirjoittamaan vähään aikaan mitään uutta, joten päätin tässä lisäillä joitakin vanhoja töitä. Kaikella on tarkoituksensa, niin myös blogini nimellä. Mietin suhteellisen kauan nimitystä tälle sivulle ja muistin vasta viimeisenä tämän tekstin, jonka voitte nyt lukea. Tekstiin olen laittanut oman vesileiman, koska taidan olla hieman vainoharhainen. Tekstiä saa vapaasti tulkita muttei kopioida, kiitos.

Alkusanat

Ennen kuin tänne ilmestyy mitään sen virallisempaa, haluaisin toivottaa lukijat tervetulleiksi. Ja kuten huomaatte, blogi on täysin tuore ja kaikuu vielä tyhjyyttään. En haluaisi lupailla aktiivisuudestani blogin parissa, mutta tänne tulee lähinnä ajatuksiani elämästä, uskosta sekä arjesta. Uskon, että blogini elää siinä mielentilassa jossa itse olen, joten en voi sanoa minkälaista teksteistä tulee olemaan. Varoitan jo näin etukäteen, että osa teksteistä on pitkiä ja varsin filosofisia, jotka eivät välttämättä ole kaikkien makuun. Varautukaa myös novelleihin sekä lyhyisiin kirjoitelmiin, jotka eivät liity mitenkään toisiinsa. Jos satun olemaan laiskalla tuulella kirjoituksien suhteen, voin lisäillä luonnoksia ja muita piirustuksia.

En haluaisi tehdä blogista päiväkirjaani, joten siitä ei tarvitse niinkään huolehtia. Kun pääsen bloggaamisen makuun, haluaisin saada myös kommentteja niiltä, jotka tekstejäni tulee lukemaan. Kaikenlainen palaute on varsin tervetullutta.


Päästän teidät nyt näin vähällä ja tässä olisi vielä loppukevennyskin: