Pystyisitkö koskaan näkemään samoin, taakse aikojen, taakse sielujen?
Pelkäät nähdä villeyden, kesyttömättömän luonteeni
Siksi pakenet betonikaupungin sokkeloihin
Pelkäät nähdä lempeyden, huolehtivaisen tunteeni
Siksi pakenet tulen toiselle puolelle
Pelkäät nähdä surun, musertavan taakkani
Siksi pakenet linnun lailla horisonttiin
Pelkäät kenties nähdä rakkauden, olemassaoloni syyn
Siksi pakenet velvollisuutta, joka on sinulle annettu
Jätät minut ulvomaan taivasta, odottaen palan putoavan eteeni
Toivoen samaista vastausta, samanlaista kaikua
Et kohdannut Suden katsetta peläten itseäsi
Pelkäsit nähdä peilikuvasi piirtyneenä silmiini
